Kielimatka - koti-ikävä

Moikka.

Kielimatka ei välttämättä ookkaan kokoajan mitään ruusuilla tanssimista, vaikka moni niin luulee. Koti-ikävää, kulttuurishokki, itsestään huolehtiminen, vastuu että kaikki menee hyvin, stressi kun pitää pärjätä yksin. 

Tää tunne on vaikea selittää. Kielimatkalla oot yksin, vaikka sulla onkin kavereita. 

Oot ite vastuussa itsestäs ainakin kolmen viikon ajan. Varsinkin jos et oo ennen matkustanut ilman vanhempia tai ilman ketään tuttua, kolme viikkoa voi tuntuu tosi haastavilta. 

Heti ensimmäisinä päivinä koti-ikävä voi tuntua niin pahalta että ei pysty keskittymään mihinkään muuhun. Suurin syy koti-ikävään on luultavasti kulttuurishokki. Ruoka, ihmiset, uudet paikat, julkinen liikenne.. kaikki eroaa niin paljon tutusta ja turvallisesta kotisuomesta. 

Noh, miten koti-ikävästä selviää?

1.Älä jää asian kanssa yksin. Puhu kavereille,ohjaajalle,host-perheelle, kelle vaan.

2.Yhteyden pitäminen kotiin vain tekstiviestein. Puheluiden\facetimen kautta kuulet\näet tutut henkilöt joka voi vahvistaa koti-ikävää.

3.Yritä olla ajattelematta asiaa. Jos on kokoajan "olisinpa Suomessa" fiilis, matkasta ei tuu kovin kiva. 

4.Ajattele positiivisia juttuja. Oot lähteny kielimatkalle itsenäistymään ja kasvamaan ihmisenä. Koti-ikävästä ylipääseminen vaan vahvistaa sua.

5.Mee päivä kerrallaa, äläkä valmiiks mieti "miten mä osaan mennä lauataina bussilla tonne puistoon joka on toisella puolella kaupunkia" tällätavalla tulee stressiä, ja tuntuu et ei mitenkään selviä.

Noi autto ainakin mua. Mulla oli tosi vaikeet ensimmäiset päivät, kulttuurishokin takia :D en oo muutenkaa hirveesti matkustellu Suomen ulkopuolella ja nyt kun oli viel yksin nii huhhu. Kyllä se koti-ikävä helpottaa muutamassa päivässä, vaik se ei siltä tuntuiskaa aluks. Kun alkaa tottumaan siihen uudenlaiseen arkeen lupaan että tulee olee parhaimmat pariviikkoo ikinä! 

"When you feel like quitting, think about why you started"

Jos oikeesti tuntuu vielä muutamankin päivän tai jopa viikon jälkeen että ei vaan halua jatkaa kielimatkaa, kotiinlähtö on aina vaihtoehto, tosin vihoviimeinen niistä. Itekkin kattelin suunnilleen lentolippuja jo Suomeen, mut nyt oon kyllä niin onnellinen että selvisin sen alun ja jatkoin loppuun asti. Koti-ikävä tosiaan luultavasti unohtuu jo ekoina päivinä.  

Ehkä tästä oli apua jollekkin. Sitä tunnetta ei voi selittää kun on yksin eri maassa ja ikävöi kotia, se pitää ite kokea. Tietenkään kaikille ei tuu sitä koti-ikävää, mut monille tulee ja se on ihan normaalia. 

Ite kun oon kokenu ton koti-ikävän tunteen, mulle voi tulla juttelee jos on kielimatkalla ja taistelee koti-ikävää vastaan. snapchat & instagram : @inkaemiliaae

Inka

Back in Finland

Moikka!
Kotiuduttiin muutama päivä sitten Englannista ja pikkuhiljaa alkaa taas tottuu tähän Suomen arkeen. Onneks on loma nii saatiin ihan rauhassa nukkuu muutama päivä! 

Torstai oli tosi rankka päivä. Lähetiin bussilla Brightonista Lontooseen n. klo 13 ja bussimatka kesti sen 2h. Lontoon lentokentällä tehtiin lähtöselvitykset yms ja mentiin turvatarkastuksista läpi, ainakin melkein... Edellisenä iltana iski paniikki että mun matkalaukku painaakin liikaa, joten aloin purkaa matkalaukusta kaikkee mahollista käsimatkatavaroihin. Jätin myös mun meikkilaukun reppuun ja kun reppu ei päässytkään turvatarkastuksista läpi, atteelin et olin jättänyt vahingossa jotain nestemäistä sinne. Noh, kun ongelma ei ollutkaan siinä alko jo vähän ihmetyttää et mitäköhän sieltä löytyy. Siinä parin kaverin kanssa kateltiin kun tää mies siinä nosteli mun repusta pois Frozen mukin, toisen mukin, lelumönkijän ja vaikka mitä mitä olin ostanu tuliaisiks pikkusisaruksille. Vähänajan päästä hän alko naureskelee ja nosti sieltä 2L minions kylpyvaahdon... Hups. Jouduin sit luopumaan siitä ja pikkuveli jäi ilman maailman söpöintä kylpyvaahtoa, oma moka.

Anyway sit meillä oli 2h aikaa ennen lentoo käydä syömässä, vessassa, yms. Aika meni tosi nopeesti ja sit oli aika hyvästellä toinen suomalainen ryhmä ketkä tuli vasta jälkimmäisellä lennolla. Siinävaiheessa tuli jo vähän haikee olo, mut se ei ollu mitään verrattuna oman ryhmän "hyvästelyyn". Ei me oikeesti hyvästelty toisiamme, koska nähään täs lähiaikoina jo uudestaan. Vaikka sanottiinki vaan heipat, kyllä siinä kaikilla itku tuli. 

Teen vielä enemmänkin postauksia kielimatkasta, ja jos on toiveita jostain tietystä aiheesta aina voi heittää tohon kommentteihin :) 

xoxo Inka

Where did those 3 weeks go

Heips!
Kolme ja puolviikkoo alkaa kohtapuoli olla ohi kun lennetään kahen päivän päästä suomeen. Aika on menny tosi nopeesti ja on ollu muistorikkaat viikot mut on se ihanaa mennä kotiin!
Viimesinä päivinä ollaan tehty viimesiä ostoksia ja huomenna on jo viimenen kokonainen päivä. Vaikka aluks tuntu etten yhtään sopeudu tänne enkä todellakaan halua olla kolmea viikkoa, nyt tää tuntuu jo kodilta. 

Tänä iltana on mun osalta viimeset Student Partyt. Oon niin ilonen kotiinpääsystä mut silti itkettää niin paljon =( 

Torstaina päivällä lähetään Lontooseen ja sanotaan heipat Brightonille. En tiiä lennoista mitään paitsi et laskeudutaan Suomeen n.23 ja kotona oon about kahen aikaa yöllä. Seuraavat kolme päivää menee varmaan nukkuessa, haha! 

Oon kiitollinen tästä mahollisuudesta et sain tulla tänne, kiitollinen uusista kavereista ja muistoista. On ollu aivan mahtavaa ❤️ 




Vasemmanpuoleinen kuva on otettu vikana iltana ja oikeenpuolimmainen Lontoon lentokentältä ( päivitin nää kuvat tänne myöhemmin )